Saksan keisarikunta

Saksan keisarikunta tai Saksan keisarikunta, josta käytetään myös nimityksiä keisarillinen Saksa, toinen valtakunta, Kaiserreich sekä yksinkertaisesti Saksa, oli Saksan valtakunnan ajanjakso Saksan yhdistymisestä vuonna 1871 marraskuun vallankumoukseen vuonna 1918, jolloin Saksan valtakunta muutti hallitusmuotonsa monarkiasta tasavallaksi.
Se perustettiin 18. tammikuuta 1871, kun Etelä-Saksan valtiot Itävaltaa lukuun ottamatta liittyivät Pohjois-Saksan liittoon ja uusi perustuslaki astui voimaan, jolloin liittovaltion nimi muutettiin Saksan keisarikunnaksi ja Preussin kuninkaalle Vilhelm I: lle otettiin käyttöön Saksan keisarin arvonimi Hohenzollernin suvusta. Berliini säilyi pääkaupunkinaan, ja Preussin ministerinä toimineesta Bismarckista tuli valtakunnankansleri, hallituksen päämies. Näiden tapahtumien myötä Preussin johtama Pohjois-Saksan liitto ja sen eteläsaksalaiset liittolaiset osallistuivat vielä Ranskan-Preussin sotaan.
Saksan keisarikunta koostui 26 valtiosta, joista suurinta osaa hallitsivat kuninkaalliset suvut. Niihin kuului neljä kuningaskuntaa, kuusi suuriruhtinaskuntaa, viisi herttuakuntaa, seitsemän ruhtinaskuntaa, kolme vapaata Hansakaupunkia ja yksi keisarillinen alue.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.