Retrospektiiviset kustannustehokkuusanalyysit poliorokotuksille Yhdysvalloissa

poliorokotusten historia Yhdysvalloissa ulottuu 50 vuoden päähän ja sisältää taudin eri vaiheet, useita rokotteita ja jatkuvan merkittävän resurssisitoumuksen. Arvioimme kustannustehokkuussuhteita ja arvioimme poliorokotusten nettohyötyjä eri ajankohtina yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja diskontasimme nämä takaisin sopiviin ajankohtiin. Rekonstruoimme rokotteen hintatiedot saatavilla olevista lähteistä ja käytimme niitä arvioidaksemme takautuvasti Yhdysvaltain historiallisten poliorokotusstrategioiden kokonaiskustannukset (kaikki kustannukset raportoitiin vuonna 2002 dollareina). Arvioimme, että Yhdysvallat investoi poliorokotteisiin noin 35 miljardia Yhdysvaltain Dollaria (1955 nettonykyarvo, diskonttokorko 3%) vuosien 1955 ja 2005 välillä ja sijoittaa noin 1,4 miljardia Yhdysvaltain Dollaria (1955 nettonykyarvo eli 6 Yhdysvaltain Dollaria.3 miljardia vuonna 2006 nettonykyarvo) vuosina 2006-2015 olettaen, että inaktivoidun poliovirusrokotteen (IPV) käyttöä rutiinirokotuksissa jatketaan. Historialliset ja tulevat investoinnit johtavat yli 1,7 miljardiin rokotukseen, jotka estävät noin 1,1 miljoonaa paralyyttisen polion tapausta ja yli 160 000 kuolemantapausta (vuoden 1955 nettonykyarvot noin 480 000 tapausta ja 73 000 kuolemantapausta). Hoitokustannussäästöjen vuoksi investoinnin nettohyöty on noin 180 miljardia yhdysvaltain dollaria (vuoden 1955 nettonykyarvo), vaikka siihen ei sisällytettäisi kärsimyksen ja kuoleman sekä torjutun pelon aineettomia kustannuksia. Takautuvasti Yhdysvaltain panostus poliorokotukseen on erittäin arvokas, kustannuksia säästävä kansanterveysohjelma. Havaitut muutokset kustannus-hyötysuhdearvioissa ajan mittaan viittaavat siihen, että tarvitaan eläviä taloudellisia malleja, jotta voidaan toteuttaa toimia, jotka muuttuvat asianmukaisesti ajan myötä. Tässä artikkelissa osoitetaan myös, että kustannusvaikuttavuussuhteita koskevissa arvioissa ei välttämättä oteta riittävästi huomioon tähän mennessä tehdyn investoinnin taustaa eikä väestökehityksen ja muun dynamiikan merkitystä, ja osoitetaan dynaamisen mallinnuksen merkitys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.