lastenhoito – Varhaiskasvatus

Johdanto

yhä useampi lapsi syntymävuodesta 2 ikävuoteen sijoittuu nyt päivä-ja työviikon aikana ei-vanhempainhoitoon, mikä johtuu pääasiassa äitien työllisyyden kasvusta. Yhdysvalloissa imeväisikäisten äitien työvoimaosuus nousi vuosina 1980-1998 38 prosentista 59 prosenttiin.1 vuonna 1999 alle 1-vuotiaista lapsista 44 prosenttia, 1-vuotiaista 53 prosenttia ja 2-vuotiaista 57 prosenttia oli säännöllisesti muussa hoidossa kuin vanhempina.2 varhaisen sosiaalisen, emotionaalisen ja kognitiivisen kehityksen tutkimus viittaa siihen, että hoidon antamisen lyhyen ja pitkän aikavälin seuraukset ovat vähemmän riippuvaisia hoitomuodosta (esim.äidin hoito vs. muu hoito) kuin hoidon laadusta.2 Näin ollen lastenhoidon vaikutusten selvittäminen pienille lapsille on hoidon laatuun liittyvien kysymysten selvittämistä sekä kotona että lastenhoidossa.

subjekti

jotta voidaan tutkia lastenhoidon vaikutusta hyvin pienten lasten kehitykseen, on tarpeen määritellä lapsen hoito ja hoidon laatu. Lapsen hoito voidaan yksinkertaisesti määritellä muuksi kuin vanhemmaksi hoidoksi lapsen omassa kodissa, jonkun muun kodissa tai keskuksessa, joka voi tarjota lapsille kotona tarjottavia hoiva-ja oppimismahdollisuuksia täydentäen ja/tai täydentäen niitä. Lastenhoito voi myös tarjota tukipalveluja työssäkäyville vanhemmille, ja joissakin tapauksissa se voi osaltaan vähentää köyhyydessä elävien lasten määrää ja tarjota hengähdystaukoa lapsille, jotka ovat vaarassa joutua kärsimään vahinkoa omassa perheessään. Se, voiko lastenhoito parantaa lasten sosiaalista ja emotionaalista kehitystä, riippuu tarjotun hoidon laadusta. Hoidon laatua ei määritellä hoitomuodoksi (esim. kotona tai keskuksessa), vaan hoitavien suhteiden tarjoamiseksi, stimuloivaksi ympäristöksi sekä perusterveydeksi ja-turvallisuudeksi.

ongelmat

perheet, joissa on enemmän aineellisia, sosiaalisia ja emotionaalisia voimavaroja, käyttävät yleensä laadukkaampaa lastenhoitoa.2 jotta voidaan määrittää lapsen hoidon laadun vaikutus kehitykseen, on mitattava hoidon laatua perheessä ja hoitolaitoksissa. Lisäksi lastenhoidolla voi olla sekä lyhytaikaisia että pitkäaikaisia tai ”nukkuvia” vaikutuksia lasten kehitykseen. Siksi varhaisen hoidon vaikutusten mittaaminen vaatii pitkittäistutkimusta. Lisäksi, koska eri ympäristöjen, kodin ja laajemman yhteisön vaikutuksessa lasten kehitykseen ei ole kriittisiä ajanjaksoja, pitkittäistutkimuksissa tulisi käyttää ekologisia malleja, jotka mittaavat vaikutusta ajan mittaan. Nämä ovat monimutkaisia ja kalliita tutkimusprotokollia. Lisäksi vaikka lastenhoidon rakenteelliset näkökohdat (esim.hoitajan muodollinen koulutus) korreloivat lastenhoidon laadun kanssa lyhyellä aikavälillä, koska hoidon rakenteelliset näkökohdat ovat yleensä yhteydessä toisiinsa (muodollisemman koulutuksen saaneet hoitajat hoitavat yleensä vain muutamaa lasta kerrallaan), lastenhoidon laatua koskevia yksittäisiä indikaattoreita ei ole. Rodun, etnisyyden tai kotikielen eroja on vähän siinä, miten laatu vaikuttaa lasten kehitykseen.2 kuitenkin käytännöt, joita käytetään laadun luomiseen lastenhoidossa, eroavat etnisyydeltään ja kotikieleltään.3

Tutkimuskonteksti

pienten lasten lastenhoidon ja kehityksen välisiä yhteyksiä koskevat tutkimukset ovat pakostakin pikemminkin korrelatiivisia kuin kokeellisia. Lisäksi sitä mukaa kuin yhä useammat hyvin pienituloiset vanhemmat liittyvät pienipalkkaiseen työvoimaan (työn globaalissa luonteessa ja hyvinvointipolitiikassa tapahtuneiden muutosten vuoksi), yhä useammat hyvin pienituloisten perheiden lapset sijoitetaan hyvin epämuodollisiin lastenhoitoympäristöihin. Näiden lasten kehityksen kulusta on niukasti tietoa.

keskeisiä tutkimuskysymyksiä

tärkeitä tutkimuskysymyksiä tällä alalla ovat muun muassa seuraavat:

  1. mitkä ovat laadun vaihtelun lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset lapsen kehitykseen?
  2. onko lapsen hoidon laadun ja kehityksen yhteys erilainen värillisillä lapsilla tai hyvin pienituloisilla perheillä?
  3. vaikuttaako lapsen lapsenhoitoikä kehitykseen?

viimeaikaiset tutkimustulokset

on olemassa vankkaa näyttöä, joka yhdistää lastenhoidon laadun lasten samanaikaiseen kehitykseen, ja kasvava joukko kirjallisuutta, joka koskee muita pitkäaikaisia seurauksia.2 tällaiset havainnot ovat yhdenmukaisia eri tutkimuksissa ja perheissä, jotka vaihtelevat etnisyys, koti kieli, ja tulotaso. Vain muutamissa tutkimuksissa4-6 on pyritty määrittelemään se laatutaso, joka tarvitaan optimaaliseen kehitykseen. Nämä tutkimukset, jotka kaikki on tehty luvanvaraisissa lastenkodeissa tai perhehoitokodeissa, viittaavat siihen, että laatukynnys on hyvin korkea, paljon korkeampi kuin modaalinen lastenhoito Yhdysvalloissa. Kun lapset kuitenkin kokevat laadukasta hoitoa, joissakin tutkimuksissa lastenhoito nousee esiin lasten suojaavana tekijänä.2

toinen tutkimuskokonaisuus viittaa siihen, että lasten päivähoitoon tulon ikä ei sinänsä ole riskitekijä.2 kuitenkin hyvin varhainen ja laaja-alainen hoito huonolaatuisissa laitoksissa osoittautuu epäedulliseksi. Niiden tutkimusten lisäksi, jotka yhdistävät heikkolaatuisen hoidon optimaalista heikompaan kehitykseen, muut tutkimukset ovat osoittaneet, että laaja varhaiskasvatus voi häiritä äidin ja lapsen välisen harmonisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Esimerkiksi NICHD Early Child Care – Tutkimusverkostossa7 havaittiin, että lapset ja Taaperot, joilla oli enemmän hoitotunteja, kokivat vähemmän myönteistä äidin ja lapsen vuorovaikutusta.

johtopäätökset

lapsen hoidossa olemisen, jota hoitaa muu aikuinen kuin vanhempi, ei tarvitse liittyä pienten lasten optimaalista heikompaan kehitykseen. Itse asiassa se voi liittyä tehostettuun kehitykseen tai olla jopa korvaava tekijä. Kehityksen tehostamiseksi tai suojaavan tehtävän palvelemiseksi lastenhoidon on kuitenkin oltava riittävän laadukasta. Laadukas lastenhoito ei ole turvallinen paikka lapsille, vaan se kattaa myös hoitavien suhteiden tarjoamisen ja kannustavat ympäristöt, jotka organisoivat ja tukevat lasten oppimista. Se, saako lapsi laadukasta lastenhoitoa, riippuu osittain perheiden aineellisista ja sosiaalisista resursseista. Laadukkaasta lastenhoidosta on pulaa, ja sen osuus on ehkä 10-15 prosenttia kaikesta saatavilla olevasta hoidosta. On kuitenkin huomattava, että lastenhoidon laatua ei sekoiteta hoitomuotoon — lapset voivat kokea laadukasta lastenhoitoa erilaisissa ympäristöissä. Siitä huolimatta on hyvin vähän tietoa samanaikaisista ja pitkittäisistä seurauksista lapsille, jotka kokevat sekä hyvin epävirallisen, heikkolaatuisen lastenhoidon yhdistettynä perheen köyhyyteen että äideille, joiden herkkyys saattaa heikentyä heidän omien vaikeiden työolojensa vuoksi.

vaikutukset politiikkaan ja palveluihin

Jos lastenhoidon vaikutukset hyvin pienten lasten kehitykseen riippuvat heidän saamansa hoidon laadusta, tästä seuraa, että hoidon yleistä laatua on parannettava lapsen kehityksen edistämiseksi.

  1. Bachu A, O ’ Connell M. yhdysvaltalaisten naisten hedelmällisyys. Kesäkuuta 1998. Washington, DC: U. S. Census Bureau; 2000. Tämänhetkiset Asukasluvut P250-526. Saatavilla: http://www.census.gov/prod/2000pubs/p20-526.pdf. Julkaistu 24. Lokakuuta 2003.
  2. Shonkoff JP, Phillips DA, toim. From neurons to neighborhood: the science of early childhood development. Washington, DC: National Academy Press; 2000.
  3. Wishard AG, Shivers EM, Howes C, Ritchie S. Child care program and teacher practices: Associations with quality and children ’ s experiences. Early Childhood Research Quarterly 2003; 18(1):65-103.
  4. Burchinal M, Howes C, Kontos S. Structural predictors of child care quality in child hoivakodit. Early Childhood Research Quarterly 2002; 17(1):87-105.
  5. Howes C, Phillips DA, Whitebook M. Thresholds of quality: Implications for the social-development of children in center-based child care. Lapsen Kehitys 1992; 63(2): 449-460.
  6. peisner-Feinberg ES, Burchinal MR, Clifford RM, Culkin ML, Howes C, Kagan SL, Yazejian N. the relation of precessive child care quality to children ’ s cognitive and social development trajectories through second grade. Lapsen Kehitys 2001;72(5):1534-1553.
  7. NICHD Early Child Care-tutkimusverkosto Child care and mother-child interaction in the first 3 years of life. Developmental Psychology 1999;35(6): 1399-1413.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.