Kirjastoluokitus, kirjastossa käyttöön otettu järjestelyjärjestelmä, jonka avulla asiakkaat voivat löytää aineistonsa nopeasti ja helposti. Vaikka luettelointi antaa tietoa kirjan (tai muun kohteen) fyysisestä ja ajankohtaisesta luonteesta, luokittelu, antamalla puhelunumero (joka koostuu luokkanimityksestä ja tekijäedustuksesta), paikantaa kohteen kirjastoympäristöön ja ihannetapauksessa tiedon maailmaan. Samankaltaisten asioiden järjestäminen jossain järjestyksessä jonkun periaatteen mukaan yhdistää ja kontrolloi eri lähteistä tulevaa tietoa.
luokittelu voidaan erottaa tyypin mukaan: (1) luonnollinen tai perustavanlaatuinen—esimerkiksi kirjat aiheittain, (2) vahingossa—esimerkiksi kronologinen tai maantieteellinen, ja (3) keinotekoinen—esimerkiksi aakkosten, kielellisen pohjan, muodon, koon tai numerojärjestyksen mukaan. Luokitusaste (esim.lähellä, jossa on eniten pieniä alajaotteluita, tai laaja, jossa ei ole yksityiskohtaisia alajaotteluita) voi myös luonnehtia järjestelmää. On kehitetty useita luokittelujärjestelmiä, jotka tarjoavat tietyn kirjaston ja sen asiakaskunnan tarvitseman käyttö-ja valvontatavan. Yleensä jokainen järjestelmä koostuu järjestelmästä, joka järjestää tiedon ilmoitettujen periaatteiden mukaisesti luokkiin, sitten jakoihin ja alajakoihin.
nykyisiä vallitsevia järjestelmiä ovat Deweyn Desimaaliluokitus, kongressin kirjaston luokitus, Bliss-luokitus ja Kaksoispisteluokitus (qq.v.); monet erikois-ja tutkimuskirjastot suunnittelevat omia ainutlaatuisia järjestelmiään.