ajatus viikolle

Jeesuksen seuraaminen – eläminen kutsumuksemme arvoisena

’opetuslapseksi’ on olla oppilas, opettajan oppilas. Jeesuksella oli opettajana monia ’oppilaita’. Evankeliumeissa kerrotaan, että monet ihmiset tulivat kuuntelemaan hänen opetustaan. Yhdellä tasolla he kaikki olivat’ opetuslapsia ’ sanan laajassa merkityksessä.

Mutta Jeesus tiesi, että jotkut heistä, itse asiassa useimmat heistä, eivät hyväksyneet sitä, mitä hän opetti. He kuulivat korvillaan, heidän sydämessään oli jonkin verran kiinnostusta, jopa jonkin verran jännitystä, kun he näkivät ihmeet, mutta tämä kiinnostus ei mennyt kyllin syvälle, jotta he olisivat antaneet hänen opetuksensa muuttaa mielensä. He eivät olleet vakuuttuneita siitä, että se, mitä hän opetti, oli totuus. He päätyivät hylkäämään sekä Jeesuksen opetuksen että Jeesuksen itsensä.

mutta oli joitakin ’opetuslapsia’, jotka eivät vain kuulleet korvillaan, vaan myös ymmärsivät, uskoivat ja omaksuivat hänen opetuksensa. Jeesuksen määritelmän mukaan nämä olivat todella hänen opetuslapsiaan – ’jos te pidätte kiinni minun opetuksestani, niin te olette todella minun opetuslapsiani’ (Joh.8:21).

kun luemme Apostolien tekoja, käytetään tätä suppeaa ’opetuslapsen’ ymmärtämistä. Se viittaa niihin, jotka ovat suhtautuneet Jeesusta Kristusta koskevaan sanomaan sopivalla uskolla ja alistuvaisuudella.

ja se on viimeinen, jonka näemme sanasta ”opetuslapsi” Raamatussa. Sitä käytetään vain neljässä evankeliumissa ja Apostolien teoissa. Uuden testamentin kirjeissä ja Ilmestyskirjeessä käytetään useita eri sanoja viittaamaan ihmisiin, jotka ovat reagoineet sopivasti Jeesukseen Kristukseen, mutta ei koskaan sanaa ’opetuslapsi’. Sanan”opetuslapsi”sijasta tavataan seuraavat sanat:

”pyhät” (KJV), ”pyhät ihmiset” (NIV). Sana on hagioi-joka on adjektiivin ”pyhä” monikkomuoto, joka tarkoittaa erottamista. Joissakin käännöksissä on ”Jumalan pyhä kansa”. Se viittaa siihen totuuteen, että Jumala on erottanut ne, jotka seuraavat Jeesusta itselleen. Joskus käytetään ilmausta ’Jumalan kansa’.

”brothers” (tai tuoreissa käännöksissä ”brothers and sisters”). Sanaa ’veljet’ käytetään joskus yleisesti tarkoittamaan lähimmäisiämme, mutta sitä käytettiin myös tarkoittamaan uskonveljiämme. Tämä sana kiinnittää huomion siihen totuuteen, että kaikki, jotka seuraavat Jeesusta Kristusta, kuuluvat Jumalan perheeseen. Me kaikki olemme Hänen rakkaita lapsiaan ja siksi ’veljiä’. Me olemme ’kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa’.

”Jumalan lapset” ja ”Jumalan pojat” – nämä nimet viittaavat kahteen totuuteen: 1) että Jeesuksen seuraajat, hänen opetuslapsensa, ovat Jumalan Hengen uudestisyntymiä (uudestisyntyneitä) ja 2) Jumala on ottanut heidät lapsikseen.

”valon lapset” – jotka ovat omaksuneet Jeesuksen Kristuksen, maailman valon, ja jotka on pelastettu pimeyden vallasta ja tuotu valon valtakuntaan.

”the faithful in Christ” – kirjaimellisesti ”those who believe in Christ”. Sana ei puhu uskomme laadusta, vaan uskon keskipisteestä tai kohteesta. Me Jeesuksen seuraajat, hänen opetuslapsensa, uskomme häneen.

”kirkko” – ne, jotka Jumala kutsui pois maailmasta. Tätä sanaa käytetään uskovista / opetuslapsista kollektiivisesti. Se muistuttaa meitä siitä, että Kristuksen seuraajan ja maailman, jossa he elävät, välillä on ero. Olemme yhä maailmassa, mutta emme enää maailmassa.

Jumalan tai Jeesuksen palvelijat – viitaten uskollisuuteemme, alistumiseemme ja sitoutumiseemme.

kaikkia näitä ja muita termejä käytetään viittaamaan ihmisiin, jotka ovat tunnustaneet Jeesuksen Kristuksen herrakseen ja Pelastajakseen. Ja samoin kuin Uuden testamentin kirjeet ja Ilmestyskirja eivät koskaan viittaa uskoviin ’opetuslapsina’, eivätkä ne käske meitä’ olemaan opetuslapsia ’tai’tekemään opetuslapsia’. Sanaa ’opetuslapsi’ ei yksinkertaisesti ole olemassa.

merkitseekö tämä sitä, että ”opetuslapseuden” käsite on tarpeeton? Oliko tämä käsite vain kirkon alkuvuosia varten? Ei suinkaan.

viitatessaan Kristuksen seuraajiin kaikilla edellä mainituilla sanoilla Uuden testamentin kirjeet ja Ilmestyskirja haastavat meidät elämään Kristukselle uskotun elämämme. Ei vain sitoutunut, vaan myös”arvollinen”sellaiselle Herralle ja sellaiselle pelastukselle:

” kehotan teitä elämään saamanne kutsumuksen arvoista elämää …”(Ef. 4:1).

”…mitä tahansa tapahtuukin, käyttäytykää Kristuksen evankeliumin arvoisella tavalla” (Fil. 1: 27).

”…jotta saisitte elää Herran arvollisen elämän …”(Kol.1:10).

”…elä elämää, joka on arvollinen Jumalalle, joka kutsuu sinut valtakuntaansa ja kirkkauteensa ” (1. tessalonilaisille 2: 1).

Jeesuksen Kristuksen seuraajina, Hänen opetuslapsinaan, vaeltakaamme kaikki tuon kutsun arvoisina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.