Affirmative Action Program

2.1 justifications for Affirmative Action

Affirmative action programs for racial minorities in the US pyrkii tyypillisesti korjaamaan ”kognitiivisen vinouman” tietyille yksilöille aiheuttamia haittoja, toisin sanoen sellaisen toimijan aiheuttamia haittoja, joka on tietoinen henkilön rodusta, sukupuolesta, kansallisesta alkuperästä tai muusta oikeudellisesti suojatusta asemasta ja jonka motivaationa (tietoisesti tai tiedostamatta) on tämä tietoisuus. Suuri osa nykyisestä epäilystä Yhdysvalloissa myönteisen toiminnan voi johtua tästä kapea painopiste: monet valkoiset ihmiset näyttävät uskovan olevansa vapaita tällaisesta kognitiivisesta vinoumasta ja epäilevät siten, että kyseessä on jatkuva ongelma, joka on riittävän suuri oikeuttamaan myönteisen toiminnan. Tällainen painopiste tekee myönteiset toimet erityisen haavoittuvia ympäristöissä, kuten yliopistojen sisäänpääsy, jossa päätökset perustuvat arvosanat ja testitulokset näyttävät, monet, olla immuuni kognitiivinen vinouma (katso rotu ja laki; sukupuoli ja laki).

vaikka kastiin perustuvaa kognitiivista vinoumatyyppistä syrjintää pidetään Intiassa vakavana, jatkuvana ongelmana, myönteiset toimet keskittyvät siellä enemmän vuosisatojen sorron ja rotuerottelun kestävien vaikutusten kitkemiseen. Siellä näyttää olevan tietoisempaa sitoutumista kuin Yhdysvalloissa maan sosiaalisen perusrakenteen muuttamiseen. Intialainen lähestymistapa voidaan ehkä ymmärtää parhaiten käyttämällä Glenn Louryn uranuurtajaa talousteoriaa, joka erottaa inhimillisen pääoman ja sosiaalisen pääoman (Loury 1995). Inhimillisellä pääomalla tarkoitetaan yksilön omia ominaisuuksia, joita työmarkkinat arvostavat; sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan arvoa, jonka yksilö saa yhteisön jäsenyydestä, kuten pääsyä tietoverkkoihin, mentorointia ja vastavuoroisia palveluksia. Potentiaalista inhimillistä pääomaa voidaan lisätä tai kitukasvua riippuen käytettävissä olevasta sosiaalisesta pääomasta. Taloudelliset mallit osoittavat, miten työmarkkinoiden syrjintä, jopa useiden sukupolvien menneisyydessä, yhdistettynä jatkuvaan eriytyneeseen sosiaaliseen rakenteeseen, voi ylläpitää loputtomasti valtavia eroja etnisten yhteisöjen välisessä sosiaalisessa pääomassa. Koska virstanpylväs tapaus State of Kerala vs. Thomas (1976), päätökset Intian korkeimman oikeuden ovat tunnustaneet tarpeen myönteisen toiminnan oikaisemiseksi järjestelmän epätasa-arvo. Vaikka perustuslain säännökset, jotka sallivat myönteisen toiminnan, on kirjoitettu poikkeuksena tasa-arvon takaamisesta, tuomioistuin on luonnehtinut näitä säännöksiä siten, että ne tarjoavat sen sijaan oikeuden aineelliseen tasa-arvoon pelkän muodollisen tasa-arvon sijaan.

Sunstein (1994) ennakoi sitä, mikä mahdollinen arvo Yhdysvalloille on oppia Intian erilaisista perusteluista myönteisiin toimiin. Kirjoittaja ehdotti anti-kastin periaate, jotta uudelleenkonstruktualisoida Amerikan sisällissodan jälkeisen 14. lisäyksen (että ei voida säätää lakia, joka heikentää kansalaisten oikeuksia Yhdysvalloissa), joka oli lähde sekä kansalaisoikeuslainsäädäntö ja käänteinen syrjintä hyökkäykset myönteisen toiminnan. Sunsteinin antikaste-periaatteen mukaan affirmatiivista toimintaa ei nähtäisi rajoitettuna poikkeuksena perustuslailliseen tasa-arvon takuuseen, vaan pikemminkin loogisena, ehkä tarpeellisena, menetelmänä korjata tasa-arvoa häiritseviä kastivaikutuksia. ”T) kastitutkimuksella on suuri empiirinen ulottuvuus … siinä keskitytään siihen, onko jokin ryhmä järjestelmällisesti muita alempana sosiaalisen hyvinvoinnin tärkeissä ulottuvuuksissa.”Sunsteinille keskeisiä ulottuvuuksia ovat tulotaso, työllisyysaste, koulutustaso, pitkäikäisyys, rikoksen uhriksi joutuminen sekä vaaleilla valittujen poliittisten edustajien osuus väestöstä. Niiden henkilöiden määrä, jotka voivat tehdä 14.muutosvaatimuksia, vähenisi rajusti koko väestöstä (joilla kaikilla on rotu) niihin, jotka kuuluvat alempaan kastiin. Näin kumottaisiin valkoisten myönteisten toimien kohteeksi joutuneiden syrjintäväitteet. Lisäksi ei olisi tarpeen osoittaa syrjintää, ei yksittäiseen kantajaan kohdistuvaa samanaikaista syrjintää eikä kyseisen henkilön ryhmään kohdistuvaa historiallista syrjintää, koska 14.tarkistuksen tarkoituksena ei enää olisi estää tai poistaa syrjintää vaan pikemminkin lieventää systeemistä sosiaalista haittaa. (Katso myös Cunningham ja Menon 1999, Sunstein 1999.)

Intian oikeutus myönteisiin toimiin (systeemisen epätasa-arvon muuttaminen) voidaan nähdä samoin kuin useiden muiden maiden pyrkimyksissä puuttua eri väestöryhmien ongelmiin. Israel on kehittänyt affirmative action-ohjelmia Sephardijuutalaisille, jotka tyypillisesti ovat muuttaneet Israeliin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista, ja ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti epäedullisessa asemassa verrattuna Aškenazi juutalaiset, jotka tyypillisesti ovat muuttaneet Euroopasta. Näillä Israelin ohjelmilla ei pyritä torjumaan nykyistä syrjintää tai kompensoimaan aikaisempaa syrjintää. Aškenazien valta-asemasta ja sefardien hyväksikäytöstä ei ole historiaa, joka olisi verrattavissa afroamerikkalaisten kohteluun Yhdysvalloissa tai alempiin kasteihin Intiassa. Ohjelmia on pikemminkin perusteltu samanlaisin termein kuin nykyistä perustuslaillista keskustelua Intiassa, tunnustaen, että alun sosioekonomisen haitan ja epävirallisten verkostojen jatkuvan vaikutuksen yhdistelmä ylläpitäisi yhteiskuntaa, joka jakaantuisi Sephardin ja Ashkenazin linjalle, mikä edellyttäisi myönteisiä toimia näiden yhteiskunnallisten voimien vastapainoksi (KS.Shetreet 1987).

Etelä-Afrikan tasavallan uusi perustuslaki vie intialaisen lähestymistavan askeleen pidemmälle. Itse tasa-arvon käsite on määritelty niin, että vain epäoikeudenmukainen syrjintä kielletään. Oikein suunniteltu myönteinen toiminta on siis oikeudenmukaista syrjintää. Perustuslaissa todetaan myös nimenomaisesti, että ” yhdenvertaisuuden edistämiseksi voidaan toteuttaa lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on suojella tai edistää epäoikeudenmukaisen syrjinnän vuoksi epäedullisessa asemassa olevia henkilöitä tai henkilöryhmiä.”(KS. Cunningham 1997, s. 1624-28.)

Australia sen sijaan pyrkii säilyttämään muodollisen tasa-arvon periaatteet lainsäädännössään, jonka tarkoituksena on lisätä naisten osallistumista koko yksityisen sektorin työelämään, perustelemalla ohjelmia yksinkertaisesti ”oikeudenmukaisiksi” naisille ja ” parhaiden liiketoimintakäytäntöjen mukaisiksi.”Lainsäädännössä todetaan erityisesti, että myönteiset toimet eivät vaikuta ansioiden perusteella tehtävään palkkaukseen ja ylennykseen, minkä tarkoituksena oli sen sijaan helpottaa ansioiden täsmällistä tunnustamista sekä naispuolisten että miespuolisten työntekijöiden keskuudessa (KS.Braithwaite ja Bush 1998).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.